Kurssi alkoi
Patricia Hirnin luennolla ”Agilitya harrastavan koiran fyysiset valmiudet ja harjoittelu”.
Saavuin nääntyneenä iltaluennolle ja ilahduin kun meille oli tarjolla suuria
herkkusämpylöitä. Luento oli musta erinomainen ja sitä kuunnellessani olin yhä
tyytyväisempi, että olin päättänyt tulla tälle kurssille. Vakuutuin myös, että
olen ollut oikeilla jäljillä ottaessani nuoren koiran kanssa varovasti
agilityharrastuksen aloittamisen. Jonkin verran tuli toki olo, että tieto lisää
tuskaa. Onneksi Nalli on jo 1v5kk ja pentuajan vaaralliset kaudet ovat jo
takanapäin eivätkä luut enää kasva.
Koiran treenikunto
Agility on rankka laji koiralle ja sen vuoksi fysiikan ja painon tulisi olla kunnossa, jotta loukkaantumisia ei tule ja koira on kunnossa kaiken ikää. Olen yrittänyt pitää koirat aina tarpeeksi hoikkina ja on hyvä, että kaverit ovat huomauttaneet, jos ylimääräistä on niihin joskus varkain tullut. Pitäisi varmaan itsekin huomauttaa asiasta muille reippaammin, mutta se tuntuu aina vaikealta. Patricia näytti meille miten tehdä rasvatesti ja sormien väliin ei pitäisi jäädä ”geeliä”, vain nahkaa. Lihava koira kärsii agilityn vauhdista ja väännöistä sekä käännöistä enemmän kuin hoikka koira. Toki lihaksia pitää vastapainoksi olla ja niiden hankkiminen onkin työläämpää kuin painon kurissa pitäminen.
Musta oli
yllättävää, että agilitya on tutkittu niin paljon. Esteitä, jotka aiheuttivat tutkimusten
mukaan eniten vammoja olivat A-este, puomi ja hyppy. Eniten vammoja tuli koiran
etuosaan ja selkään, mistä lähdettiinkin puhumaan takaosan lihaksien
tärkeydestä. Olen toki aina tiennyt, että takaosaa on syytä vahvistaa, mutta
vasta luennolla taisin todella ymmärtää sen merkityksen ja että liikkeen voima
lähtee sieltä. Kun takaosa ja selkä ovat kunnossa, etuosaan ei kohdistu niin
isoa painetta ja vammautumisriskiä.
Luennolla käytiin läpi, miten mm. lonkka ja lapa kiinnittyy koiran kroppaan. Lihasten osuus
kiinnityskohdissa on korostunut koiralla ja jotta nivel- tai lihasvammoilta
vältyttäisiin, lihakset on hyvä pitää kunnossa. Venyttelyä en ole paljoa
harrastanut ja se onkin varmaan ollut ihan hyvä, sillä koiralla saa venyttelyllä
tehtyä helposti hallaa, jos ei tiedä mitä tekee. Hieronta sen sijaan olisi suositeltavaa,
sillä jos hieroo varovaisesti vähän niin kuin leipoisi pullaa, ei voi tehdä
tuhoa. Hieronta esim. kerran viikossa ennen lepopäivää, olisi hyvä juttu. Joka
päivä olisi myös hyvä käydä koira läpi ja tarkkailla sen liikkeitä ja
venyttelyä, jotta huomaisi, milloin joku on vialla. Aloitin niin koiran läpikäymisen
kuin pullan leipomisen ja Nalli oli taas ihmeissään. Nalli on tarkka
karvoistaan, mutta osasi vähiten rentoutua leivottavana olemiseen ;)
Kävimme läpi
kynologiset koiratyypit ja selvisi, että Nalli on ravaajatyyppiä, jolle pitää
opettaa laukka, joka ei ole liian etupainoinen. Onneksi olemme käyneet Ulla
Kaukosen hyppytekniikassa ja tällä kurssillakin on luvassa hyppyharkkoja.
Tavoitteena on jatkaa hyppytekniikkaa läpi Nallin uran, jotta siitä tulisi hyvä
hyppääjä. Hyvä hyppy on myös nopeampi eli hyvän fysiikan lisäksi
toiveena on myös se parempi aika :)
Päivittäinen liikunta
Koiran
päivittäisestä liikuntatarpeesta olen tiennytkin, mutta yritän lisätä sitä
Nallille ja noudattaa Patrician ohjeita. Minimimäärä liikuntaa on kaksi tuntia
päivässä ja sen olisi hyvä sisältää kaikki askellajit eli niin kävelyä, ravia
kuin laukkaakin. Aloitinkin heti tuon hitaan kävelyn harjoittelun himmailemalla
lenkin aluksi. Koirat olivat ihmeissään, mutta taisivat tajuta sen tempuksi. Tarvittaessa
kuntoa voi nostaa intervalliharjoittelulla. Lisäksi mm. nopeuden ja
lihasvoiman parantamiseksi voi mennä esim. hiekkakuopille tekemään vetoja ja hidasta
kävelyä mäessä. Takapään hallintaa ollaan treenattu Nallin kanssa mm.
peruuttamalla. Se on helppoa, ei tartte kuin istua sohvalla ja sanoa ”peruperu”
ja heittää sitten lelu perään. Patricia painotti, että peruuttamisessa olisi
hyvä olla pää alhaalla. Yritän saada Nallin päätä alemmas heittämällä jatkossa lelun
sijaan namin sen jalkoihin.
Palautumiseenkin
tuli vinkkejä. Oon tiennyt, että jäähdyttelylenkin olisi hyvä olla 20
minuuttia, mutten tiennyt, että se on niin tarkkaa. Usein tulee tehtyä
pidempikin lenkki treenien jälkeen, mutta 20 minuutin jälkeen lenkki muuttuukin
palauttavasta uudeksi rasitukseksi. Sitten useamman tunnin jälkeen tai aamulla
tulisi tehdä sitten ravilenkki. Tämänkin olen tiennyt, mutta pitää muistaa
kunnostautua tuossa, etenkin aamuisin.
Varovaisesti nuoren koiran kanssa
Luennolla käytiin
läpi aika tarkkaan pennun ja nuoren koiran fyysiset vaiheet ja minkälaista
treeniä silloin pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Hyppyjen, takaakiertojen ja muun esteharjoittelun,
etenkin kontaktien sekä keppien suhteen pitäisi olla varovainen pennun kanssa. Myös lenkkien pituudet pitää suhteuttaa pennun
ikään ja leikkikaverit valita huolella. Luut kasvavat yllättävän pitkään ja
kasvulevyt umpeutuvat myöhään. Lihasjumit voivat aiheuttaa jopa luiden
kasvamista vinoon. Maksimivoima löytyy vasta kun koira on useamman vuoden
ikäinen. Pitkään agilitya voi harrastaa lähinnä temppujen ja ns. olohuone-agilityn
muodossa. Monia esteitä kuten kontaktiesteiden 2on2offia, pujottelua tai
korkeita hyppyjä ei tulisi tehdä, jos siihen tarvittavat lihakset eivät ole
vielä kunnossa. Myöskään kisaamisen aloittamisessa ei kannata kiirehtiä nuoren koiran
kanssa ja on usein järkevää odottaa, että koira on vähintään parin vuoden ikäinen. Koirathan ovat toki yksilöitä ja monet valmiimpia aiemmin kuin toiset.
Parson on varmasti aiemmin valmiimpi kuin monet isommat rodut. Tuntuu aika vaikealta olla perillä oman koiran valmiuksista, joten ehkä parempi
on edetä mieluummin rauhallisesti. Tällä kurssilla toki päästään varmasti
paremmin perille oman koiran lihaskunnosta ja valmiudesta agilitytreeniin.
Vaikka tieto
lisäsikin tuskaa, luennosta jäi hyvä fiilis. Ollaan aloitettu Nallin kanssa jo
pienenä erilaiset tasapainoharjoittelut Marjon vauvaryhmän myötä, edetty
hyppyjen kanssa hitaasti niin Ullan hyppytekniikkaryhmässä kuin Marjon
treeneissäkin ja aloitettu keppi- ja kontaktitreenit varovaisesti, varmasti
jopa liian varovaisesti ;). Nallin meno on kyllä kotona niin riehakasta, että
mun oma varovaisuus tuntuu välillä liioitetulta. Mutta yritän lisätä siihenkin
varovaisuutta. Täytyy olla tosi onnellinen, että loukkaantumisia ei ole tullut.
Toki monet asiat näkyvät vasta kun koira on vanhempi ja liika kiirehtiminen tai
loukkaantumiset voivat päättää koiran agilityuran jo vuosia aikaisemmin kuin pentuna
varovaisesti treenattu koira jäisi terveenä eläkkeelle. Jos nyt ottaisin pennun tämän
luennon jälkeen, varoisin sen kanssa ehkä vielä enemmän esim. leikkikavereiden
valinnassa.
Seuraavaksi kurssilla
Seuraavaksi
kurssi jatkuu Patrician tekemällä henkilökohtaisella fysiikkakartoituksella perjantaina
4.9. Siellä saadaan omat jumppa- ja liikuntaohjeet. Kyllä vähän jännittää tämä
kartoitus! Nalli on aiemmin käynyt Koirahieronta Iloa Pintaan hieronnassa ja
kaksi kertaa fysioterapeutti Tamara Merenvallan hoidossa. Lihaksia on ollut
hyvin, mutta jonkin verran on ollut jumeja, mikä ei kyllä hämmästytä kun katsoo
ton riemumaakarin menoa. Ollaan Tamaran ohjeiden mukaan tehty muutamia
venyttelyliikkeitä ja lisätty ravilenkkien pituuksia. Ollaan myös ruvettu taas
uudelleen ulkoiluttamaan Nallia fleksissä ja siinä se pääsee kyllä paljon
paremmin ravaamaan eikä kiskokaan niin paljoa. Lauantaina 5.9. aloitetaankin
sitten myös Panun suuntakäskytreenit. Viikonloppua innolla odottaen!
Uutta treeniherkkua
Kävin tänään
ostamassa uutta Naturis –koiranruokaa, joka säilyy huoneenlämmössä ja josta voi
kätevästi pilkkoa treeneihin makupaloja. Koirat ovat valitettavasti minilomalla
maalla, joten pötköt joutuvat vielä odottamaan pieniä testaajia :) Seuraavassa blogitekstissä sitten tietoa, mitä tytöt tykkäsivät tästä herkusta!