Hyppytekniikkaluento

Tiistaina 24.11. ja 8.12. oli Ulla Kaukosen kaksiosainen hyppytekniikkaluento. Vaikka olemme käyneet Nallin kanssa hyppytekniikassa jo noin 1.5 vuotta, tämä oli ensimmäinen luento aiheesta. Luento oli musta hyvä ja selkeä ja keskittyi myös paljon koiran fysiikkaan ja terveyteen, joista monet seikat olivat hyvin linjassa Patrician ohjeiden kanssa. Tässä vähän mun muistiinpanoja ja ajatuksia Ullan luennosta.

Hyppytekniikka agilityssa

Koirien hyppytekniikkakoulutus on kehitetty hevosten hyppytekniikan pohjalta. Esteratsastusta harrastavat hevoset opetetaan aina hyppäämään ammattilaisen kouluttamana. Koirapuolella tilanne on aika erilainen, sillä suuri osa koirista aloittaa harrastuksen ilman hyppytekniikkakoulutusta. Usein tilanteeseen havahdutaan vasta, kun hyppäämisessä on selkeästi havaittavia ongelmia. Esteiden hyppääminen on kuitenkin taito, joka tulisi koiralle opettaa. Toisin kuin hevonen, jota ratsastaja ohjaa, koira on esteitä hypätessään omillaan ja joutuu kestämään monenlaista häiriötä ja yllättäviä käännöksiä. Toki hyppäämisessä on yksilöllisiä eroja ja yhdelle se on luontaisesti helpompaa kuin toiselle, johtuen myös koiran fyysisistä ominaisuuksista kuten rungon pituudesta sekä kulmauksista. Koira on hyvä opettaa hyppäämään oikein heti alusta pitäen. Jos koira on jo ehtinyt hypätä kauan huonolla tekniikalla, sen korjaaminen on vaikeampaa ja vanhat tavat nousevat helposti pintaan. 

Hyppäämisen rasittavuus

Isoimmat ongelmat hyppäämisessä agilitykoiran terveyden kannalta ovat etupainoisuus hypätessä sekä alastulo. Eräällä kurssilla oli arvioitu, että keskiverto agilitykoira hyppää yli 40 000 hyppyä uransa aikana, joten kuormitus on siis melkoinen. Välillä koiran hyppääminen voi näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa se voikin rasittaa koiraa niin että se jää huonon hyppytekniikan vuoksi eläkkeelle kremppaisena ja pahimmillaan vielä nuorena. Jotta koira voi viettää eläkeikänsä hyvässä kunnossa, hyppytekniikkatreeni on agilitykoiralle tärkeää. Hyppytekniikkatreeni edistää terveyden lisäksi myös koiran motivaatiota, itsenäisyyttä ja usein myös nopeutta. 

Agilitykoiralla olisi tärkeää olla hyvä tukilihaksisto, syvät lihakset mukaan lukien. Keskivartalon lihakset suojaavat äkkinäisissä käännöksissä ja liukastumisissa. Agilitykoira tulisi pitää hoikassa kunnossa, jotta nivelet eivät rasitu turhaan. Treenin jälkeen on aina tärkeää pitää lepopäivä, jotta koira ehtii palautua. Mikäli treenimäärä on ollut suuri, lepopäiviä on hyvä pitää useampi. Muuten koiran kroppa ei ehdi palauta ja kuntokäyrä lähteekin alaspäin.

Luennolla käsiteltiin fyssarin, osteopaatin ja koirahierojan eroja ja annettiin neuvoja, miten usein agilitykoiraa olisi hyvä hoitaa ja kenellä. Jos koiralla on jumeja, se alkaa helposti kompensoimaan niitä liikkeessä ja hypyssä. Koira voi kompensoida ongelmiaan niin taitavasti, että ne menevät helposti omistajalta ohi. Hyppytekniikassa nämä jumit voivat kuitenkin tulla näkyviin ja monta koiraa onkin lähetetty hyppyongelmien vuoksi hoidettavaksi. Vaikka vaiva olisikin hoidettu, koira saattaa yhä kompensoida vanhoja vaivojaan hypyssä. Tämän vuoksi on tarvittaessa hyvä pitää taukoa treenaamisesta, jottei koira totu hyppäämään väärällä tavalla vanhan vaivan mukaisesti. 

Mitä koiran pitää osata?

Koiran pitää osata monta asiaa, jotta se voi hypätä esteen yli onnistuneesti ja turvallisesti. Tietenkin ensin ohjaajan pitää kertoa koiralle ajoissa, minne mennään, jotta hypyt voivat onnistua. Sen jälkeen sitten koiran vastuulle jää mm.

• vauhdin säätely ja tasapainon säilyttäminen
• kroppansa hahmottaminen
• laukanvaihto ja rytmitys
• esteen etäisyyden ja korkeuden arviointi

Hyvässä hypyssä

 

• reitinvalinta on onnistunut 
• ponnistuspaikka on sellainen, että hypyn kaaren keskiosa on esteen päällä
• ponnistusvaiheessa koira siirtää painon ja voiman takajaloille, jotka joustavat 
• ponnistuskulma on oikeanlainen
• koira hyppää kuvitteellisen kaarevan putken sisällä eli pää on alhaalla vartalon jatkona hartioiden välissä, selkä pyöreänä ja jalat ojennettuina tai koukussa (ei roikkuen)
• alastulo on joustava, niiaava sekä pehmeä ja hiljainen
• koira saa koottua itsensä hyvin vauhtiin hypyn jälkeen

Jos joku näistä ei onnistu, tuloksena voi olla riman tiputus. Usein riman tiputtamiseen johtava ongelma on tapahtunut jo monta estettä aikaisemmin, kun koira on esimerkiksi lähtenyt huonosti liikkeelle. Joskus taas ongelma voi tapahtua esteen päällä, kun katsoo esimerkiksi ohjaajaan ja tällöin  jalat tippuvat hypätessä.

Hyppyjen treenaaminen nuoren koiran kanssa

Koiran kasvulevyt sulkeutuvat vasta noin 14 kk ikäisenä (joskus myöhemminkin) ja koiran kroppa kehittyy 2-3 vuotiaaksi, mikä tulisi ottaa huomioon agilitytreeneissä. Aluksi hyppytekniikkatreenit tehdään pumppereilla. Ullan mukaan rimat olisi hyvä ottaa harjoitteluun mukaan vasta noin vuoden iässä ja rimoja tulisi nostaa vasta myöhään, kisaiän lähestyessä. Ongelmia voi kuitenkin tulla, jos tekee nuoren koiran kanssa liian paljon ratatreeniä matalilla rimoilla. Tällöin koira tottuu hyppäämään liian matalia rimoja tai kiertämään siivekkeet liian läheltä. Näin ollen nuoren koiran kanssa ratatreenin määrä olisi hyvä pitää vähäisenä tai treenata ohjausta ilman varsinaisia hyppyesteitä. Rimojen nostamisen aikaan olisi myös hyvä käyttää koiraa fyssarilla, sillä jos koiralla on tällöin jumeja, se saattaa oppia hyppäämään väärällä tekniikalla. Rimojen nostamisen voi lopulta tehdä melko nopeallakin aikataululla, mutta aina koirakohtaisesti.

Hyppyongelmat voivat juontaa juurensa myös palkkaukseen alkeisopetuksessa. Jos palkkaaminen on tapahtunut väärällä tavalla niin että koiran pää on noussut tai se on katsonut ohjaajaan, koira on voinut ruveta hyppäämään pää pystyssä.

Ajatuksia luennosta

Luento vahvisti omaa motivaatiota tehdä hyppytekniikkaa. Olen ajatellut hyppytekniikan tärkeyttä eniten radan sujumisen kannalta, mutta nyt havahduin sen terveysvaikutuksiin. Haluan ehdottomasti Nallille terveen ja reippaan eläkeiän :) Hyppytekniikkaa olisi hyvä tehdä kerran viikossa ja tämä ei ole kyllä toteutunut meidän kohdalla. Olen ollut aiemmin Ullan treeneissä joka toinen viikko, mutta nyt syyskaudella olemme vain käyneet silloin tällöin tuuraamassa. On pitänyt tehdä hyppytekniikkaa omatoimitreeninä, mutta kun on vaan ollut niin paljon muutakin. Vaikka Nalli onkin jo reippaasti yli kisaiän, se on treenannut sen verran vähän hyppytekniikkaa, ettei rimoja voida vielä nostaa, sillä muuten sen pää nousee hypätessä. 

Amelien suhteen on käynyt tosi hyvä tuuri, sillä se on ollut luonnostaan melko hyvä hyppääjä, vaikka russeleilla on usein ongelmia hyppäämisen kanssa. Kävin kerran Ullan treeneissä Amelien kanssa ja hän arvioi hyppytekniikan melko hyväksi, tosin hieman etupainoiseksi. Vasta nyt käsitin, että Amelieta on ollut niin vaikea kääntää juuri laakahyppäämisen vuoksi. Luulin myös että pitkä laakahyppy on huono homma, mutta se onkin myös nopea. Kääntymisen kanssa on vain vähän haastavampaa ja siltä se on tuntunutkin. Nallin kääntäminen on tuntunut heti paljon helpommalta. 

Saimme Ullalta hyvät ohjeet sekä hyppyharjoitteluun että agilitykoiran lihashuoltoon. Niiden noudattamisessa on kyllä melko paljon tehtävää, mutta valmennus- ja huoltojoukon on tehtävä parhaansa, sillä agilitykoira on urheilija :)

Kiitos Ullalle hyvästä luennosta! 
 
Nalli oli vielä tämänkin viikon treenitauolla, mutta pääsi sentään kaahailemaan kavereiden kanssa Ojangon pelloille. Nallin oikea ja vasen puoli vaikuttavat jo tasapainoiselta, joten ensi viikolla aloitellaan jo varovasti treenailu. Ensi viikkoa innolla odottaen :)

Lampaannahka on Nallista ihanan ällöittävä ;)