10-vuotias ja pikkumissi

Työkiireiden vuoksi en ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan blogiin, vaikka niinkin tärkeä asia on tapahtunut kuin Amelien 10-vuotissyntymäpäivät!

Amelie 10 vuotta

Amelie täytti 5.2.2016 kokonaiset 10 vuotta! En voi uskoa, että 10 vuotta on mennyt näin nopeasti! Amelie vietti syntymäpäiviään juhlien sekä aamulla kotona kakun kera että myöhemmin illalla mummolassa. Olen tosi tyytyväinen, että Amelie on edelleenkin niin hyväkuntoinen. Ainut vanhenemisen merkki on muutamien valkoisten karvojen ilmaantuminen naaman ruskealle alueelle. Nämä vaaleat karvat alkoivat ilmaantua, kun Nalli saapui taloon. Ehkä harmaantuminen johtunee siis osittain rasittavasta nuorisosta ;) Ja silloin tällöin olemme olleet huomaavinamme, että Ameliesta olisi tullut hieman itsepäisempi. Se tietää jo oikeutensa ja sen miten palvelusväkeä tulee ojentaa.

Onnea myös Amelien sisaruksille! Toivottavasti muutkin ovat yhä hyvässä kunnossa.

Aamuinen kakku koostui peurasta, perunasta sekä kanakynttilöistä.

Amelie juhlimassa illalla mummolassa.

Pikkumissi treenaa

Kun olen ollut viime viikkoina työmatkoilla, Nalli on viettänyt paljon aikaa kotona toisen palvelijan kanssa. Nalli tuijoittaa usein ikkunasta ulos, jos joku puuttuu laumasta ja on riipaisevaa saada tällaisia kuvia kun on reissussa.

Odottavan aika on pitkä.

Tänään Nalli pääsi kuitenkin viimein treeneihin Ojankoon. Mutta pieni parson taisi hieman tyrmistyä, sillä vaikka astuimmekin agilityhalliin, kentällä ei ollut yhtään estettä! Kyseessä olikin missitreenit!

Ollaan treenattu Nallin kanssa misseilyä jo joskus aiemmin, mutta seisomisen kanssa on ollut ongelmia, kun Nalli on tarjonnut kaikkia temppuja. Viime aikoina Nalli onkin ollut Satu-handlerin osaavissa käsissä. Viime näyttelyssä Nallia kuitenkin jännitti niin paljon, että käytöksestä tuli miinusta. Pöytä+tuomari pelotti ja Nalli lähti vetämään vain pois kehästä. Vaikka näyttelykoiraa Nallista ei varmaan tulekaan, haluaisin saada sille näyttelytuloksen, johon käytös ei ole pahemmin vaikuttanut. Niinpä suuntasimme treenaamaan missinä oloa HSKH:n näyttelytreeneihin.

Aluksi Nalli yritti jatkuvasti tehdä tuttuja temppuja. Se meni lähtöasentoon mun jalkojen väliin, istui, makasi, peruutti jne. Melko pian sain kuitenkin muistutettua näppärää neitiä seisomisesta. On ollut tarkoitus opettaa Nalli seisomaan itsenäisesti, mutta kun seison itse niin Nalli istuu. Sen verran paljon on treenattu istumista kun itse seison. Näin ollen aluksi laskeuduin alas ja seisotin Nallia niin että pidin herkkua sen edessä. Se sujui ihan kivasti, sillä Nalli on oppinut odottamaan namiin lupaa. Sain myös vinkin, että remmiä voi pitää sivussa ja vetää siitä tarvittaessa ja sitten taas löysentää. Remmin avulla voi estää sen että koira on etukenossa. Lopputreeneissä Nalli oli tainnut hiffata seisomisen jo niin hyvin, että pystyin jo itse seisomaan. Jesh, kiva fiilis! Toki jalan asennoissa jne. on varmasti hiottavaa, mutta hyvä alku! Pöytätreeni meni yllättävän kivasti eikä Nalli nojaillut pahemmin sivulle. Myös kävely sujui ihan hyvin, vaikka rääpäleremmin käyttö aiheutti välillä hämmennystä meille molemmille. Kävelyä on itse asiassa tullut treenattua lähes päivittäin lenkillä, kun ollaan harjoiteltu ravia ja hidasta kävelyä. Ja parasta missitreeneissä oli, että Nallin häntä heilui! Kaikki mihin liittyy jotain tehtävää on Nallista nastaa.

Nyt pitäis vain päästä mätsäreihin leikkimissikisoihin. Harmillisesti HSKH:n järkkäämä mätsäri menee agilitypaneelin kanssa päällekkäin, joten se jäänee itseltä väliin. Nallihan voisi toki mennä treenaamaan :)