Sensomotoriikan hyödyntäminen agilityssa

Viikko sitten sunnuntaina 29.11. lähdin aika extempore Pawdiumin järjestämälle Refleksit koiran koulutuksessa -luennolle, jonka piti toimintaterapeutti Merja Aalto. Onneksi menin, sillä luento oli silmiä avaava ja äärimmäisen hauska! Seuraavana tiivistelmä luennon sisällöstä ja mietteitä, miten tietoa voisi käyttää agilitykoulutuksessa.

Mitä sensomotoriikka on? 

Sensomotoriikka-sivuston mukaan sensomotoriikalla tarkoitetaan hermoston, lihasten, tukirangan ja aistien yhteistoimintaa. Refleksejä on hyvin erilaisia, mutta sensomotoriikassa keskitytään juuri tietynlaisiin: primitiivisiin ja spastisiin reflekseihin. Luennolla keskustelimme paljon ja teimme erilaisia testejä, joiden perusteella osallistujat reagoivat ja liikkuivat hyvin eri tavoin. Olin hämmästynyt, sillä en ole ennen tajunnut, että ihmiset ovat niin erilaisia! Emme suinkaan keskittyneet vain koirankoulutukseen ja opimme ymmärtämään, miten ihmisten erot näkyvät myös arjessa. 

Sensomotoriset kartoitukset ja -harjoitteet ovat tulleet suosituksi mm. kuntoutuksessa, oppimisvaikeuksissa sekä urheilulajeissa. Apua ovat saaneet mm. lapset, jotka eivät ole pystyneet keskittymään koulussa tai oppineet tiettyjä motorisia taitoja. En ole kuitenkaan kuullut, että tätä tietoa hyödynnettäisiin agilityssa tai koirankoulutuksessa yleensäkään, vaikka siinä nopea reagointi on tärkeää. Menetelmä on saanut osakseen kritiikkiä, mutta itse kyllä vakuutuin luennolla, että ihmisten yksilöllisten erojen huomioiminen on tärkeää ja hyödyllistä. 

Moro-refleksi

 

Ihmisen refleksit eli heijasteet alkavat toimia jo kohdussa ja ovat ensisijaisen tärkeitä ihmiselle. Reflekseillä on suuri vaikutus lapsen eri kehitysvaiheissa, mm. konttauksessa ja istumaan nousemisessa. Joidenkin refleksien on tarkoitus syttyä ja sitten sammua, mutta osa niistä voi ns. jäädä päälle tai ne voivat nousta esiin yllättävien tilanteiden jälkeen. Tällöin voi tulla ns. sensomotorinen epätasapainotila. Eräs refleksi, jonka on tarkoitus hälventyä ihmisen kasvaessa, on Moro- eli säpsähdysrefleksi. Siinä lapsen kädet lennähtävät ensin sivulle ja menevät sitten suppuun. Moro-refleksi on hyvin voimakas ja ylläpitää muita refleksejä. Aikuisella Moro on stressaava tila, jolloin on valmiina esim. pakenemaan tai tappelemaan. Moro on kuitenkin erilainen kuin kaikille tärkeä suojarefleksi, joka syntyy vaikka käärmeen nähdessä. Morossa olo on sellainen kuin olisi koko ajan säikähtämäisillään ja jos ihminen säikähtää, tunne on hyvin voimakas. Testasimme Moro-refleksin olemassaoloa ja kaikilla löytyi jonkin verran Moroa. Moroa voi treenata pois erilaisilla harjoitteilla ja saimme kotiin viemiseksi erään helpon treenin, joka tuntui rentouttavalta.

Ihmisten yksilöllisyys 

 

Teimme paljon erilaisia hauskoja testejä, joiden perusteella saimme tietää minkälaiseen sensomotoriikkatyyppiin kukin kuului. Kullakin oli luontainen taipumus mm. liikkua tietyllä tavalla ja tiettyyn suuntaan, kohdistaa katsettaan sekä suoriutua parhaiten juuri tietyllä näköalueella. Yksi pystyi puolustautumaan paremmin kun ”hyökkäys” tuli suoraan edestä ja toinen kun se tuli ylhäältä. Monet asiat, joiden olin ajatellut liittyvän kätisyyteen, eivät sitä olleetkaan ja esim. oikeakätiset voivat lapioida ja ristiä käsiään sekä sormiaan eri päin. Yksilöllisten erojen lisäksi oli myös joitain yhteisiä piirteitä, jotka selittävät, miksi mm. toimiston suositeltu istuma-asento tuntuu niin vaivalloiselta ja miksi tekee mieli valua esitystä kuunnellessaan istuma-asennosta suoraksi. Monet ongelmat juontavat juurensa varhaislapsuuteen, sillä se muovaa sensomotoriikkaamme. Mikäli konttausvaihe jää liian lyhyeksi tai huonolaatuiseksi, se on nähtävissä myöhemmin. Se että haluaa istua jalkojensa päällä voi olla merkki liian lyhyestä konttausvaiheesta!

­­­­­Sensomotoriikan hyödyntäminen agilityssä

 

Sensomotoriikkatietoa hyödyntämällä voidaan agilityssa löytää yksilön luontaiset toimintatavat, joita voidaan toisaalta hyödyntää ja toisaalta keskittyä heikkojen toimintatapojen vahvistamiseen niin, että nekin kuuluvat työkalupakkiin. Sensomotoriikkatiedon ja -valmennuksen avulla voidaan agilityssa mm.

• Kehittää valmennusta ja helpottaa uusien taitojen omaksumista
• Parantaa keskittymistä ja liikkumista
• Vähentää stressiä, joka heijastuu niin omaan kuin koirankin suoritukseen
• Välttää loukkaantumista

Jos ihmisellä on Moro päällä esim. stressaavassa kisatilanteessa, koira voi luulla että joku on hätänä ja stressaantua. Vaikka henkinen valmentautuminen olisikin onnistunutta, kunto sekä taidot kohdillaan, keho ei silti välttämättä kestäkään ja homma voi hajota. Tällöin syy voi löytyä ongelmista refleksien kanssa.

Agilityvalmennuksessa voi varmasti harvoin kartoittaa jokaisen koulutettavan, mutta taustan ymmärtäminen auttaa jo paljon. Ihmiset toimivat hyvin yksilöllisesti ja tämä tulisi ottaa huomioon myös agilitykoulutuksessa niin kouluttajan kuin koulutettavan. Eteneminen ja tilan hahmotus voi olla ihmisillä hyvinkin erilaista ja kukin on parhaimmillaan juuri tietynlaisessa ohjauksessa. Yhdelle on luontaista juosta pitämällä painopiste alhaalla ja liikkua alhaalta ylös kun taas toisen koordinaatio lähtee yläkropasta ja liike lähtee ylhäältä alas. Yhdelle peruuttaminen on helppoa kun taas toisella peruuttaessa menee jalat solmuun, mutta sivulle liikkuminen luonnistuu hyvin. Yksi hahmottaa kentän parhaiten pitämällä päätä alhaalla ja toinen pitämällä päätä ylempänä. Osa ihmisistä hahmottaa tilaa katsomalla kokonaisuutta ja toinen etsimällä yksityiskohtia. Ihmiset toki oppivat ohjaamaan koiraa myös toisella tavalla, mutta se ei ole niin helppoa kuin itselleen luontainen tapa. Tästä olikin jo puhe Seppo Savikon koulutuksessa syyskuussa, vaikka reflekseistä emme silloin puheneetkaan.

 

Kaikkia ei siis pitäisi laittaa samaan muottiin. Jos koulutat ryhmällesi ohjausta tietyllä tavalla (liiku näin ja suuntaa jalkaterät tuohon suuntaan ja suuntaa katse tänne), ryhmässäsi voi olla esim. vain yksi ihminen, joka toimii niin kuin sinä itse. Muille neuvomasi tyyli voi olla paljon hankalampi kuin heille luontainen vaihtoehto, jonka avulla he selviävätkin kohdasta paremmin käyttämällä jalkojaan toisin ja katsomalla tilaa eri tavoin. Kukin taplaa tyylillään, mutta joskus työkalupakista on hyvä kaivaa myös niitä hankalampia ohjaustapoja. Ja lopuksi pitäisi sitten ottaa huomioon vielä ne koirankin refleksit...

Kiitos Merjalle huippuhauskasta ja valaisevasta luennosta ja Minnalle kutsusta luennolle :)

Nalli treenitauolla

Olemme pitäneet Nallin kanssa nyt taukoa agilitytreeneistä, sillä huomasimme 25.11. Tamara-fyssarin kanssa, että Nallin takaosassa oli edelleen pientä epätasapainoa fasettilukon jäljiltä. Epätasapaino ei ole helposti nähtävissä, mutta jaloissa on musta lievää painoeroa ja makuuasennossa jalat eivät ole niin suorana kuin ennen. Tämä voi toki olla päälle jäänyt tapa, mutta tauko tekee joka tapauksessa ihan hyvää. Nalli on tietenkin eri mieltä ;)

Hyeena rentoutuu treenitauolla