Viikko sitten sunnuntaina
29.11. lähdin aika extempore Pawdiumin järjestämälle Refleksit koiran
koulutuksessa -luennolle, jonka piti toimintaterapeutti Merja Aalto. Onneksi
menin, sillä luento oli silmiä avaava ja äärimmäisen hauska! Seuraavana tiivistelmä luennon sisällöstä ja
mietteitä, miten tietoa voisi käyttää agilitykoulutuksessa.
Mitä sensomotoriikka on?
Sensomotoriikka-sivuston mukaan sensomotoriikalla tarkoitetaan hermoston, lihasten, tukirangan ja aistien yhteistoimintaa. Refleksejä on hyvin erilaisia, mutta sensomotoriikassa keskitytään juuri tietynlaisiin: primitiivisiin ja spastisiin reflekseihin. Luennolla keskustelimme
paljon ja teimme erilaisia testejä, joiden perusteella osallistujat reagoivat ja liikkuivat hyvin eri tavoin. Olin hämmästynyt, sillä en ole ennen tajunnut, että ihmiset ovat niin erilaisia! Emme suinkaan keskittyneet vain koirankoulutukseen ja
opimme ymmärtämään, miten ihmisten erot näkyvät myös arjessa.
Sensomotoriset kartoitukset ja -harjoitteet
ovat tulleet suosituksi mm. kuntoutuksessa, oppimisvaikeuksissa sekä
urheilulajeissa. Apua ovat saaneet mm. lapset, jotka eivät ole pystyneet keskittymään
koulussa tai oppineet tiettyjä motorisia taitoja. En ole kuitenkaan kuullut, että tätä
tietoa hyödynnettäisiin agilityssa tai koirankoulutuksessa yleensäkään, vaikka
siinä nopea reagointi on tärkeää. Menetelmä on saanut osakseen kritiikkiä, mutta itse kyllä vakuutuin luennolla, että ihmisten yksilöllisten erojen huomioiminen on tärkeää ja hyödyllistä.
Moro-refleksi
Ihmisen refleksit eli heijasteet alkavat
toimia jo kohdussa ja ovat ensisijaisen tärkeitä ihmiselle. Reflekseillä on
suuri vaikutus lapsen eri kehitysvaiheissa, mm. konttauksessa ja istumaan
nousemisessa. Joidenkin refleksien on tarkoitus syttyä ja sitten sammua, mutta osa niistä voi ns. jäädä päälle tai ne
voivat nousta esiin yllättävien tilanteiden jälkeen. Tällöin voi tulla ns. sensomotorinen epätasapainotila. Eräs refleksi, jonka on
tarkoitus hälventyä ihmisen kasvaessa, on Moro- eli säpsähdysrefleksi. Siinä lapsen kädet lennähtävät ensin sivulle ja menevät sitten
suppuun. Moro-refleksi on hyvin voimakas ja ylläpitää muita refleksejä.
Aikuisella Moro on stressaava tila, jolloin on valmiina esim. pakenemaan tai
tappelemaan. Moro on kuitenkin erilainen kuin kaikille tärkeä suojarefleksi,
joka syntyy vaikka käärmeen nähdessä. Morossa olo on sellainen kuin olisi koko
ajan säikähtämäisillään ja jos ihminen säikähtää, tunne on hyvin voimakas. Testasimme
Moro-refleksin olemassaoloa ja kaikilla löytyi jonkin verran Moroa. Moroa voi
treenata pois erilaisilla harjoitteilla ja saimme kotiin viemiseksi erään
helpon treenin, joka tuntui rentouttavalta.
Ihmisten yksilöllisyys
Teimme paljon
erilaisia hauskoja testejä, joiden perusteella saimme tietää
minkälaiseen sensomotoriikkatyyppiin kukin kuului. Kullakin oli luontainen taipumus
mm. liikkua tietyllä tavalla ja tiettyyn suuntaan, kohdistaa katsettaan sekä
suoriutua parhaiten juuri tietyllä näköalueella. Yksi pystyi puolustautumaan
paremmin kun ”hyökkäys” tuli suoraan edestä ja toinen kun se tuli ylhäältä.
Monet asiat, joiden olin ajatellut liittyvän kätisyyteen, eivät sitä olleetkaan
ja esim. oikeakätiset voivat lapioida ja ristiä käsiään sekä sormiaan eri päin.
Yksilöllisten erojen lisäksi oli myös joitain yhteisiä piirteitä, jotka
selittävät, miksi mm. toimiston suositeltu istuma-asento tuntuu niin
vaivalloiselta ja miksi tekee mieli valua esitystä kuunnellessaan
istuma-asennosta suoraksi. Monet ongelmat juontavat juurensa varhaislapsuuteen,
sillä se muovaa sensomotoriikkaamme. Mikäli konttausvaihe jää liian lyhyeksi
tai huonolaatuiseksi, se on nähtävissä myöhemmin. Se että haluaa istua
jalkojensa päällä voi olla merkki liian lyhyestä konttausvaiheesta!
Sensomotoriikan hyödyntäminen agilityssä
Sensomotoriikkatietoa
hyödyntämällä voidaan agilityssa löytää yksilön luontaiset toimintatavat, joita
voidaan toisaalta hyödyntää ja toisaalta keskittyä heikkojen toimintatapojen
vahvistamiseen niin, että nekin kuuluvat työkalupakkiin. Sensomotoriikkatiedon ja -valmennuksen avulla voidaan agilityssa mm.
- Kehittää valmennusta ja helpottaa uusien taitojen omaksumista
- Parantaa keskittymistä ja liikkumista
- Vähentää stressiä, joka heijastuu niin omaan kuin koirankin suoritukseen
- Välttää loukkaantumista
Jos ihmisellä on
Moro päällä esim. stressaavassa kisatilanteessa, koira voi luulla että joku on
hätänä ja stressaantua. Vaikka henkinen valmentautuminen olisikin onnistunutta,
kunto sekä taidot kohdillaan, keho ei silti välttämättä kestäkään ja homma voi
hajota. Tällöin syy voi löytyä ongelmista refleksien kanssa.
Agilityvalmennuksessa
voi varmasti harvoin kartoittaa jokaisen koulutettavan, mutta taustan
ymmärtäminen auttaa jo paljon. Ihmiset toimivat hyvin yksilöllisesti ja tämä
tulisi ottaa huomioon myös agilitykoulutuksessa niin kouluttajan kuin
koulutettavan. Eteneminen ja tilan hahmotus voi olla ihmisillä hyvinkin
erilaista ja kukin on parhaimmillaan juuri tietynlaisessa ohjauksessa. Yhdelle
on luontaista juosta pitämällä painopiste alhaalla ja liikkua alhaalta ylös kun
taas toisen koordinaatio lähtee yläkropasta ja liike lähtee ylhäältä alas.
Yhdelle peruuttaminen on helppoa kun taas toisella peruuttaessa menee jalat
solmuun, mutta sivulle liikkuminen luonnistuu hyvin. Yksi hahmottaa
kentän parhaiten pitämällä päätä alhaalla ja toinen pitämällä päätä ylempänä.
Osa ihmisistä hahmottaa tilaa katsomalla kokonaisuutta ja toinen etsimällä
yksityiskohtia. Ihmiset toki oppivat ohjaamaan koiraa myös toisella tavalla, mutta se ei ole niin helppoa kuin itselleen luontainen tapa. Tästä olikin jo puhe Seppo Savikon koulutuksessa syyskuussa, vaikka reflekseistä emme silloin puheneetkaan.
Kaikkia ei siis pitäisi
laittaa samaan muottiin. Jos koulutat ryhmällesi ohjausta tietyllä tavalla
(liiku näin ja suuntaa jalkaterät tuohon suuntaan ja suuntaa katse tänne), ryhmässäsi voi olla esim. vain yksi
ihminen, joka toimii niin kuin sinä itse. Muille neuvomasi tyyli voi olla
paljon hankalampi kuin heille luontainen vaihtoehto, jonka avulla he selviävätkin kohdasta
paremmin käyttämällä jalkojaan toisin ja katsomalla tilaa eri tavoin. Kukin
taplaa tyylillään, mutta joskus työkalupakista on hyvä kaivaa myös niitä hankalampia ohjaustapoja. Ja lopuksi pitäisi sitten ottaa huomioon vielä ne koirankin refleksit...
Kiitos Merjalle
huippuhauskasta ja valaisevasta luennosta ja Minnalle kutsusta luennolle :)
Nalli treenitauolla
Olemme pitäneet Nallin kanssa nyt taukoa agilitytreeneistä, sillä huomasimme 25.11. Tamara-fyssarin kanssa, että Nallin takaosassa oli edelleen pientä epätasapainoa fasettilukon jäljiltä. Epätasapaino ei ole helposti nähtävissä, mutta jaloissa on musta lievää painoeroa ja makuuasennossa jalat eivät ole niin suorana kuin ennen. Tämä voi toki olla päälle jäänyt tapa, mutta tauko tekee joka tapauksessa ihan hyvää. Nalli on tietenkin eri mieltä ;)
Hyeena rentoutuu treenitauolla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti